26032014

Mä muistaakseni alotin maanantaina/joku päivä jonkun postauksen, mut eipä näy missään. Pää on ihan totaalisen sekasin ja hajoo ihan just. Maanantaina oli yhden ison projektin palautus ja väsäsin ja viimeistelin raporttia kevyet seitsemän tuntia sen jälkeen, ku oltiin yhdessä koottu sitä koululla pari tuntia. Eilen oli toisen raportin palautus ja otin taas viimeistelyn vastuulleni. Siinä meni onneks vaan pari tuntia, koska en pahemmin tekstiin uskaltanut enää koskea (porukka oli jo niin paljon editoinut mun tekstiosuuttani, et näin paremmaks olla koskematta mihinkään :D), mut malliraporttien inspiroimana käytinki ihan liikaa aikaa raportin ulkonäön hiomiseen. Kieltämättä mun überlemppari osuus raporteissa, mut ei kyllä ois nyt ollu aikaa.

Tämä aamu alko lupaavasti, kun olin puoli yhdeksän aikaan jo järjestänyt kämpän kuntoon lattiasta kattoon. Noh, sit tuli ruotsin puhe ja jäädyin _ihan täysin_. Hemmetin hemmetti. Aamulla siivoillessani pidin puheeni ulkomuistista milloin millekin objektille (ainakin kahvinkeitin ja televisio sai kunnian toimii yleisönä), mut luokan edessä en muistanut miten mun puhe ees alkaa. Voihan..................... Mun piti mennä ruotsin tunnin jälkeen kirjastoon lukemaan, mut ei ois voinu ton jälkeen vähempää kiinnostaa. Joten lähdin kaupungille. Nyt on sit bikinit valmiina ens viikon allasbileisiin WOOHOO! :D

mulla oli liikaa aikaa lauantaina ja harjoittelin hammashymyä... :D 

Kuvailu alkoi päivän asun kuvailulla ja päällä oli Esprtistä ostettu kukkapaita ja eBaystä viime kesänä huudettu nahkaliivi

Kotona tein ruuan ja nappasin tenttikirjan kainaloon.... ja nukahdin. Heräsin parin tunnin päästä aivan pyörälä päästäni ja näin parhaimmaksi nukkua vielä yhden tunnin. Ja sit pitikin tehdä taas ruokaa. Tenttikirjassa oon siis edennyt kuuden tunnin aikana alle viisi sivua ja olen jo menettänyt toivoni perjantain tentin kanssa. Seriously, mitä järkeä pitää tentti ennen varsinaista kurssia?!

Kalenteri on ihan piukassa pääsiäiseen saakka eikä naurata yhtään. Kohonneen stressitason huomaa muuten mun kohdalla parhaiten siitä, että voisin syödä jotain ihan koko ajan. Sokerihimo on noussut taas ihan uusiin sfääreihin, mut koitan pysyy erossa karkista niihin allasbileisiin saakka.