Levoton

En muista koska mulla olisi viimeksi ollut näin pitkään sellainen tilanne, ettei ole yhtään reissua varattuna. Eli siis... 4 kuukautta. Tammikuun Tukholmaa en laske, koska se oli niin extempore ja vähän suunnittelua vaatinut pyrähdys!

Suomi tuntuu kivalta ja täällä on hyvä asua, joten mikäs täällä ollessa. Pienen reissuähkyn jälkeen jalkaa on kuitenkin alkanut taas vipattaa ja löydän itseni harvase päivä selailemasta lentoja skyscannerista. Kroatia kokonaisuudessaan, Budapest, Hong Kong, Madrid ja Barcelona houkuttelee niin kovin! Madridissa on käytävä alkukesästä se on varmaa, mutta muut taitaa nyt jäädä haaveen tasolle. Jotenkin yksin reissaaminen ei kuitenkaan houkuta, joten loput kohteet saa jäädä odottamaan seuran ja sopivan ajankohdan löytymistä.

Olen kuitenkin melko spontaani tyyppi, joten yhden reissun kind of varasin tänään. Ilmoitin halukkuuteni lähteä Peruun kesällä 2018! Jep! Partiojuttuja ja ai että haluaisin heti päästä suunnittelemaan reissua. Tämä vanha kurppa joutuu tosin ns. työtehtäviin siellä, mutta tällä kertaa aion löytää itseni markkinoinnista ja viestinnästä enkä keräämästä roskia (Japani never forget). Bongasin tän reissun edelliskesänä Japanissa ja tänään löysin Facebook-ryhmän lähtijöille. Liityin ryhmään ehkä puolen minuutin harkinnan jälkeen ja ilmoitin, että minä tulen! Semmosta tänään.

Etelä-Amerikassa en ole vielä käynyt ja haluan ehdottomasti kokea sen tälläsen seikkailun kautta!

kuva

Päätökseen ilmoittautua mukaan saattoi liittyi myös pieni epätoivo työnhaussa. Sähköpostiin kolahti tänään kaksi "kiitos mutta ei kiitos" - viestiä, joista sisuuntuneena päätin, että teen sitten muuta, jos ei kerran töitä saa. Toki etenkin tää Perun case syö melkoisesti rahaa, mutta kyllä se järjestyy! Oli muuten huippua huomata, että siellä fb-ryhmässä useampikin kertoi tekevänsä käsitöitä ja yksi aikoo jopa myydä käsitöitään matkan rahoittamiseksi. Inspiroiduin heti ja mulla on about uus mallisto suunniteltuna jo (no nyt huijasin kyllä, mutta miksei!).

Päätöksen jälkeen näkyi yllättäen valoa myös siellä työnhakurintamalla, joten ehkä sekin puoli vielä järjestyy :)

P.S. ehkä joku pienen pieni reissu Eurooppaan täytyy silti tehdä nyt keväällä...

Uskalla

Tänään kova työ huipentui M313-seminaariin, joka yleisökadosta huolimatta oli jälleen onnistunut tapahtuma. En voi olla ottamatta yleisökatoa hieman henkilökohtaisesti, sillä me ei vaan markkinoitu tapahtumaa tarpeeksi. Toisaalta en tiedä mitä vippaskonsteja olisi pitänyt käyttää, jotta sana olisi kiirinyt paremmin, sillä ilmeisesti ihmiset kulkee koululla laput silmillä :D Eikä siinä, en mäkään huomaa kaikkia siistejä tapahtumia, joita ihan Turussakin järjestetään! Tämä oli mun kolmas kerta järjestämässä tätä seminaaria, joten itse on ehkä tullut vähän sokeaksi sille, miten tästä tapahtumasta kuullaan ensimmäisen kerran. Edellisiltä vuosilta ei ole mitään malliesimerkkiä valtavasta yleisöryntäyksestä, joten sinänsä malliakaan ei voi ottaa mistään.



Mutta ei se yleisö vaan ne kirjoitusvirheet painetuissa matskuissa. Ei hyvää päivää. Kuka tahansa muu kuin minä voisi nauraa, että oikoluku ehkä kannattaisi. Mutta mä tiedän, 200% varmasti, että mä olen pyöritellyt noita matskuja tunteja ja tunteja, kirjoittanut uudelleen, lukenut, viilannut, lukenut ja vielä kerran lukenut ja tarkistanut. Ja mainoskartioissa luki tapahtuman aloitusajankohdaksi klo12 oikean 16 sijaan. Tämän huomasin yhtäkkiä kesken seminaarin katseen osuessa edessä keikkuneeseen kartioon. Mun ilme sillä hetkellä olisi pitänyt ikuistaa.
Nolompaa oli kuitenkin virhe yrityksen nimessä seminaariesitteessä. En ymmärrä, onko tää ihan normaalia vai onko mulla yhtäkkiä lukihäiriö? Huhuh. Kiireessä kirjoitetussa tekstissä virheet on ymmärrettäviä, mutta nämä olin oikeasti tarkastanut useampaan kertaan.

Mutta virheitä sattuu ja jokainen tekee niitä elämänsä aikana. Toiset pienempiä ja toiset isompia. Onneksi nämä kirjoitusvirheet on sieltä pienemmästä päästä.

Virheitä ei satu ellei uskalla kokeilla. Uskalla kokeilla uutta ja toteuttaa itseään. Myönnän, että oli aika supersiistiä nähdä oman käden jälki koululle ripotelluissa seminaarimainoksissa. Ja saada niistä hyvää palautetta! Tätä mä tykkään tehdä. Suurena haasteena on vaan oppia hyväksymään myös ne mahdolliset virheet ja pääsemään niistä nopeasti yli.



M313 seminaarissa kuultiin kolme inspiroivaa esitystä markkinoinnista, vaikuttamisesta ja oman uran rakentamisesta. Kun takana on useampi vuosi oman alan työkokemuksen hakemista, epätoivoa siitä mitä oikeasti haluaa tulevaisuudessa tehdä ja mitä jos valitsenkin lopulta väärin. Mikä se väärä on? Tällä hetkellä HEI Schools -hankkeen konseptipäällikkönä toimiva Milla Kokko sen osoitti: uransa suuntaa voi aina muuttaa. Vuosia mainostoimistoissa työskennellyt Kokko vaihtoi viime vuonna uransa suuntaa ja lähti mukaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on viedä Suomen varhaiskasvatuksen konseptia maailmalle. Rohkea veto, mutta tätä Suomi on kaivannut: uskallusta toimia. Uskallusta toimia ennen kuin Ruotsi tekee sen ensin.

Oikein saattaa olla joskus se väärä ratkaisu. On vain uskallettava kokeilla, otettava riskejä ja kohdattava mahdolliset vastoinkäymiset. Kun valitsee "väärin" voi lopputulos ylittää odotuksen moninkertaisesti - positiivisessa mielessä.

Nyt hieman harmittaa, etten sunnuntaina ostanut huomiselle lentolippuja Hong Kongiin. Väärä ratkaisu, mutta se olisi saattanut olla tässä tilanteessa juuri se oikea. Toisaalta seminaarin aikana löysin myös kadonneen gradumotivaationi ja nyt jopa odotan huomista, jolloin pääsen ensimmäistä kertaa sitten tammikuun avaamaan gradutiedoston. Jo oli aikakin, mutta inspiraatiota kannatti odottaa. Toivottavasti fiilis on sama vielä huomennakin!

Arki

Kun arki vaan rullaa eteenpäin loskaisessa Turussa, on bloggausaiheet aika vähissä. Viime aikoina kalenteri on taas vaihteeksi ollut melko bookattuna, mutta onneksi lähinnä kivoilla jutuilla. Tai no, on siellä gradukin mainittu, mutta gradutiedoston taisin avata viimeksi helmikuun ensimmäisinä päivinä. Hups. Kun väliraportin palautus häämöttää tuolla parin viikon päässä, niin myönnettäköön, että vähän alkaa paniikki iskeä sen kanssa. Mutta kun on ollut kaikkea niin paljon kivempaa hommaa.

Esimerkiksi tällä viikolla olen käynyt rutistamassa yhden tentin, mutta muun ajan olenkin värkännyt yhdistysasioita: sekä partion että M-klubin. En tiedä miten tää homma taas eskaloitui, mutta viiden minuutin homma ohjeesta huivimerkin ompelemiseen (lapsosilla tuppaa olemaan se väärinpäin) muuttui yhtäkkiä kahdeksan sivuiseksi oppaaksi lippukunnan käyttämästä partioasusta.

Ennen oppaan aloittamista uudistin lippukunnan nettisivut ja sepä vasta olikin työmaa. Vaikka oonkin blogipohjia koodaillut jo vuodesta 2005, oli Wordpress mulle ihan vieras alusta ja aika kokeilemistahan se oli. Ihan valmiin pohjan siis otin, mutta värien muuttaminen juuri oikeista kohdista oli yllättävän hankalaa! Mut niin kivaa oppia noita! Muutenkin oon aivan innostunut koodaamisesta koulun VBA-kurssin jälkeen ja haluaisin oppia ihan oikeasti koodaamaan jotain siistiä. Ehkä sitten kun se gradu on tehty.

Tänään hain myös painosta ihka ensimmäiset itse tekemäni julisteet! Vitsit mä niitä väsäsinkin. Totta mooses seminaariesitteessä on supernolo typo, mutta yritän päästä sen yli vielä ennen itse seminaaria :D Aika siistiä silti: mä osasin! Marginaaleja vois vielä vähän harjotella, mutta muuten innostuin vähän liikaakin tollasten tekemisestä.

Vaikka gradu (ja blogi) on jäänyt viime aikoina "vähän" taka-alalle, oon muuten kirjoitellut harvinaisen paljon. Sen seurauksena huomaan, että oikeastaan mitä vaan tekstiä syntyy nyt nopeammin kuin aikaisemmin ja se on vaan positiivinen juttu! Jospa tämän blogipostauksen jälkeen uskaltaisin jopa avata sen gradutiedoston ja kirjoittaa sinnekin jotain. Nojoo, ei sentään liikaa innostuta!

Niin ja olihan mulla synttäritkin helmikuussa! Poikaystävä taisi olla mua enemmän innoissaan ko. päivästä, vaikka olihan se kiva päivä! En mä ikäkriiseile, se on turhaa, mutta jotenkin synttäripäivä iski taas kaiken kiireen keskelle enkä saanut oikein rentouduttua ennen kuin vieraat kolkutteli oven takana. Sen jälkeen olikin hauskaa ja tenttiviikkojen stressin keskellä olen muutamankin kerran piristänyt itseäni katsomalla puhelimesta löydettyä hyvän tuulen videota kyseiseltä illalta! :D