VUOSIJUHLAT

Takana on yks elämäni parhaimpia viikonloppuja! TuKYn vuosijuhliin kului taas enemmän rahaa kuin opiskelijan budjetti sallisi, mutta oli se kyllä kaiken sen arvostakin. Tai katotaan nyt vielä miten kallis reissu tosta tulee huomisen nilkan magneettikuvan jälkeen... toivotaan, ettei oo mitään pahasti rikki!

Kuten viime vuonnakin, tein juhlamekon itse muka säästääkseni. Ja pahpöh mekosta tuli lähes samanhintanen mitä kaupasta ostettaessa. Eikä mulla edes ole mitään hienoja tukiluita yms. siinä vaan pelkkää fletkua kangasta. Toisaalta omien mittojen mukaan tehtyyn kolttuun ei ainakaan ton tyyppisessä mekossa mitään tukia tarvitse. Epätoivo meinas iskeä pari viikkoa sitten, kun mekosta ei tuntunut tulevan mitään: etumuksen rypytys epäonnistui täysin, mistä suivaantuneena vaihdoin kokonaan mekon mallia. Olisin niin halunnut tollasen nauhotettavan selkämyksen niinkun tossa yläoikealla olevassa mekossa, mut ehkä ens kerralla... ainiin vannoin ettei ens kertaa tule! Jos vielä kolmannet vujut tulee, ni ainakin tutkin kauppojen tarjontaa ennen ku alotan pitkän ja raastavan ompeluprojektin uudelleen. 

Viime vuonna mulla oli tummansininen mekko, mutta tänä vuonna päätin tehdä jotain vähän erilaisempaa. Kangaskauppaan mennessä en suunnitellut hankkivani oranssia kangasta, mutta sit rakastuin oranssiin pitsiin ja väri oli valittu. En kyllä ostanut sitä pitsiä vielä siihen ensimmäiseen mekon yritelmään, mutta sen rypytyksen mentyä pieleen kävin hakemassa pitsin kotiin. Pinterestiin keräsin vujut-tauluun inspistä sekä mekkoon että hiuksiin, jotka sisko lupas laittaa juhlapäivänä kuosiin. Toi alavasemmalla ollut mekko ois ollu _täydellinen_, mut valitettavasti se oli loppuunmyyty. Ainiin ja maksoi pari tonnia. 

Äh en jaksa selittää enää kampausvaihtoehdoista. Jos erilaiset lettikampaukset kiinnostaa, ni jonkunverran niitäkin keräilin tonne Pinterestiin.

Vihdoinki koitti juhlapäivä, joka aloitettiin aamulla hermoja raastavalla tentillä, jonka jälkeen tenttiviikko oli vihdoin ohi ja sai alkaa 100% keskittyä tulevaan iltaan. Oli ihanaa valmistautua ilman pienintäkään kiirettä, sillä meitä taviksia nobodeja ei oltu kutsuttu cocktail-tilaisuuteen. Onneksi oli aikaa, sillä eihän se kampaus tietenkään itse juhlapäivänä onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Muutaman kerran sai sisko vääntää letin ennen kuin olin tyytyväinen :D Tukasta tuli kuitenkin tosi kiva enkä millään olis halunnut purkaa kampausta yöllä. Ainiin arvatkaa mitä lupasin siskolle palkkioksi kampauksen tekemisestä: mekon. Jep. Mekkoprojekti odottaa siis taas aloittajaansa. Huoh. Kaks viikkoa aikaa tehdä lähes samanlainen kuin toi mun vujumekkoni. Help.

Oltiin juhlapaikalla hyvissä aloin ja käytiin ottamassa muutamat kuvatki valokuvaajalla! Komea kavaljeerini luuli kyllä valokuvausaikeita ensin vitsiksi, mut suostu onneks lopulta tulemaan kuvaan :D Vielä enemmän halusin kuvattavaksi siinä kohtaa, kun huomasin valokuvaajana olevan Studio Brahe, jossa oon ite käyny kuvat ottamassa 1-vuotiaasta lähtien! 1-vuotiskuva, rippikuva ja ylppärikuva ainakin on kaikki siellä otettuja :)



Pääjuhla oli sikailevaa naapuripöytää (tamperelaiset.....) ja liian pitkää juhlapuhetta lukuunottamatta tosi kiva ja prässätty karitsa oli ihan älyttömän hyvää! Myönnetään, että jälkkäri-mutakakun makuelämykset ei oo enää yhtä tarkkoja... :D VPK:lta tietty vielä jatkoille Monttuun, josta lähdettiin suht aikasin kotiin valmistautumaan seuraavan päivän sillikseen! Kirjottelen ehkä siitä vielä oman postauksen, jos vaikka saisin jotain kuvia itestänikin sitä varten! Otin vujuilta lähes 200 kuvaa ja musta on noin viisi yksittäiskuvaa. Ja nekin on kaikki tietty selfieitä, joista yksikään ei oo onnistunut. Näytin paljon kivemmilta yhteiskuvissa poikaystävän kanssa :D

#somesitsit

Ei, mä en aatellu hashtagailla jokaisessa otsikossa, mut tällä kertaa on ihan pakko!

Viime keskiviikkona järkättiin M-klubin vuoden huikein tapahtuma eli ensimmäiset SOME-sitsit ikinä. Eli siis toisin kuin tavallisilla sitseillä, somessa roikkuminen ja kännykän näprääminen oli enemmän kuin sallittua. Mun piti kirjottaa näistä heti torstaina ja olla tosi ajankohtanen, mutta kas vaan postaus oli jäänyt tänne roikkumaan ihan nysänä. Työt pääsi taas vähän yllättämään ja neljän päivän työputken jälkeen oon ihan naatti. Myös vujulipunmyynnissä telottu nilkka on naatti ja kävin tänään hakemassa lähetteen magneettikuvaan. Toivottavasti ei jouduta leikkaamaan! ;S

Niin ne sitsit. Ite olin lähinnä auttamassa toteutuksessa eli autoin ruuissa, juomissa ja siivouksessa eikä mulla ollut mitään tietoa itse illan ohjelmasta. Pojat oli kyllä tehny huipputyötä ja sitsit oli mun ja muidenkin järjestäjien mielestä superonnistuneet! Myös osallistujilta tuli onneks tosi hyvä palautetta, vaikka eihän nää ihan perinteiset sitsit olleetkaan. Epävireisen helan gårin kohdalla tais kokeneilla sitsaajilla olla vähän epätoivoisia ilmeitä ;D



Illan instagram-otokset. Parkin valaistuksessa kaikki muokkaukset/filtterit näytti kyllä paljon paremmilta ;D

Ruokaa oli, juomaa oli, hyvää ohjelmaa oli - hauskaa oli! Parkin siivousta lukuunottamatta mulla ei oo illasta mitään huonoa sanottavaa :)

Päällä mulla oli muuten pitkästä aikaa tekonahkahousut ja nyt oonki pari päivää miettiny, että mihin ihmeeseen mä laitoin ne keskiviikkoyönä. En ymmärrä.

#imback

Nooniin kurkkaan varovasti täältä kulman takaa ja koitan palailla blogiin. Mä en tiedä miksi tänään tulee täyteen tasan kolme kuukautta edellisestä postauksesta. Kesä oli ihan huippu, mutta oikeestaan mitään sellasta ei tapahtunut, mitä olisin blogiin saakka raportoinut. Että jos joku olis halunnut lukea päivittäin mussunmussun-postauksia poikaystävästä, ni anteeksi :D

Puhelinkin tässä välissä vaihtunut, joten siirrytään suoraan kesästä tähän hetkeen. Kamera on tosiaan aika kiltisti saanut paistatella hyllyn nurkalla jo monta kuukautta, koska kuka nyt jaksaa tollasta mötikkää raahata ympäri kyliä. Puhelimessa on nykyään niin hyvä kamera, ettei kameraa edes välttämättä tarvitse. Äsken kuitenkin pitkän tauon jälkeen poistin kamerasta linssisuojan ja laahustin ympäri kämppää etsien jotain kivoja kuvattavia juttuja. Ja jopas onkin ihana härveli! Mikä tarkennus! Samsungin S5:ssa on myös melkosen hyvä kamera, mutta kyllä se häviää ihan satanolla kunnon kameralle. Nyt odottelen sitä kaunista syyspäivää ja lähdetään puskaan kuvailemaan. Älkää vaan sanoko, että ne hienoimmat päivät meni jo ja heräsin liian myöhään....

Mitä mulle kuuluu? No koulua, töitä ja diy-juttuja. Ja parisuhde. Hertzyykel. Kaikki muu menee oikeen hyvin paitsi koulu. Eii vaan jaksa. Jotenkin ajattelin kuitenkin tämänkin syksyn läpi rämpiä. Keväällä rämmitään sitten vieläkin enemmän, kun vuorossa on kandin naputtelu. Parasta koulussa on kamut ja approt. Oikeestaan missään tavallisissa kissanristiäisissä ei oo pahemmin tullu käytyä tänä syksynä vaan ollaan keskitytty niihin approihin. Millon oon viimeks ollu lynin opiskelijabileissä? No idea.

Tänä syksynä takana siis jo kaks approa: Aurasoudut ja legendaarinen Hämeenkadun appro, johon me vanhat kurpat lähdettiin totta kai pupujen kanssa.



Pari ällää ilmestynyt lisää haalareihin - pikkulaskiaista odotellessa!

Ens viikolla mennään TuKYn vuosijuhliin ja kuten viime vuonnakin, teen mekon itse. Nope, se ei ole vielä valmis. Onneks tekemättä on enää kavennus ja helman ompeleminen. Ehkä ehdin. Ehkä.



Sneakpeak mekosta. Oranssi ♥

Mähän oon aina rakastanut ite tekemistä ja käsitöitä, mutta nykyään ei vaan oo yhtä paljon aikaa niille mitä ennen. Loppukesästä innostuin kuitenkin pitkästä aikaa ompelemaan ja alotin helpolla: kangaskasseilla. Niitä syntyki sit meeelkosen monta eikä kaikki oo vieläkään valmiita. Enemmän mua kiinnostikin niiden kangaskassien painaminen. Noi on siis menossa myyjäisiin eikä kaikki todellakaan jää omaan käyttöön :D My Chanel is on break today ja Louis Vuitton just doesn't look good on me -kassit on kyllä noussu ihan lemppareiks ja ne on mulla lähes päivittäisessä käytössä.



Koska kohta - omg - oveen ilmestyy myös toinen sukunimi, oon innostunu jälleen kodin laittamisesta. Ainakin sohvatyynyt on saamassa pikkuhiljaa uuden kuosin, sillä oon aivan totaalikyllästynyt noihin nykyisiin räikeisiin päällisiin. Yks tylsä neuloinkin ensimmäisen päällisen ja tosta raidallisesta tuliki just sellanen mitä pitikin. Ainiin rikoin nilkkani vuosijuhlalippu-kisassa ja makoilin pari päivää sohvalla pystymättä liikkumaan mihinkään. Ihmekös ku oli aikaa vaan neuloa. Anyway nyt on tekeillä toinen päällinen ja kuten kuvasta näkyy, siitä tulee tollanen sinappisen keltainen. Never in my entire life oisin voinu kuvitella ihastuvani tohon väriin. Se alkoi uusista Consseista ja tilanne lähtee kohta lapasesta.



Noi tuolit on nököttäny eteisessä nyt vuoden verran enkä ollu saanu aikaseks uusia niiden istuinosien päällisiä. Viime viikolla kuitenkin repäsin ja aloin yhtäkkiä kymmenen aikaan illalla nysväämään niiden kanssa. Onneks mulla oli innokas apuri ja niistä tuli just sellaset ku pitiki! Kyl nyt kelpaa, vaikka olihan ne aika omaperäsen näköset jo ennen istuinosiakin :D Pari varovaista kysymystä vuoden aikana sain, että kuuluuko niiden oikeesti olla tollaset koristeet vaai....?

Lissöö tulos!