Kukaan ei kertonut tästä vaiheesta opintojen ja työelämän välimaastossa.
Vuosia yliopistolla on kertynyt jo niin monta, että tuntee itsensä aivan antiikkiseksi vuoden 2012 Lyyra-opiskelijakorttinsa kanssa. Opiskelijakorttini on niin vanha, ettei se toimi tenttiakvaarion oveen. Niin ja mistään tenttiakvaarioista ei oltu kyllä kuultukaan vuonna 2012!
Ja silti ei ole vielä ihan siellä työelämässäkään. Kolme viikkoa sitten, huhtikuun alussa, aloitin ihka ensimmäisen kokopäivätyöni. Firmassa, johon olin ajatellut hakea vasta kerrytettyäni hieman kokemusta parantaakseni mahdollisuuksia päästä sisään. Mutta tässä sitä ollaan! Odotan innolla mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja yritän olla ajattelematta aikaa sen jälkeen. Kesäkuun jälkeen tulevaisuus näyttää nimittäin sumealta eikä mitään varmuutta töistä ole. Ensimmäistä kertaa sitten kevään 2013!
Epävarmuus tulevaisuuden työpaikasta ei kuulunut suunnitelmiin silloin lukiossa. Jokaisen ensimmäisen vuoden opiskelijan suunnitelmaan kuuluu valmistua työsopimus takataskussa. Mutta eihän se ihan niin menekään! Farmarivolvo saa vielä odottaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti