Uskalla

Tänään kova työ huipentui M313-seminaariin, joka yleisökadosta huolimatta oli jälleen onnistunut tapahtuma. En voi olla ottamatta yleisökatoa hieman henkilökohtaisesti, sillä me ei vaan markkinoitu tapahtumaa tarpeeksi. Toisaalta en tiedä mitä vippaskonsteja olisi pitänyt käyttää, jotta sana olisi kiirinyt paremmin, sillä ilmeisesti ihmiset kulkee koululla laput silmillä :D Eikä siinä, en mäkään huomaa kaikkia siistejä tapahtumia, joita ihan Turussakin järjestetään! Tämä oli mun kolmas kerta järjestämässä tätä seminaaria, joten itse on ehkä tullut vähän sokeaksi sille, miten tästä tapahtumasta kuullaan ensimmäisen kerran. Edellisiltä vuosilta ei ole mitään malliesimerkkiä valtavasta yleisöryntäyksestä, joten sinänsä malliakaan ei voi ottaa mistään.



Mutta ei se yleisö vaan ne kirjoitusvirheet painetuissa matskuissa. Ei hyvää päivää. Kuka tahansa muu kuin minä voisi nauraa, että oikoluku ehkä kannattaisi. Mutta mä tiedän, 200% varmasti, että mä olen pyöritellyt noita matskuja tunteja ja tunteja, kirjoittanut uudelleen, lukenut, viilannut, lukenut ja vielä kerran lukenut ja tarkistanut. Ja mainoskartioissa luki tapahtuman aloitusajankohdaksi klo12 oikean 16 sijaan. Tämän huomasin yhtäkkiä kesken seminaarin katseen osuessa edessä keikkuneeseen kartioon. Mun ilme sillä hetkellä olisi pitänyt ikuistaa.
Nolompaa oli kuitenkin virhe yrityksen nimessä seminaariesitteessä. En ymmärrä, onko tää ihan normaalia vai onko mulla yhtäkkiä lukihäiriö? Huhuh. Kiireessä kirjoitetussa tekstissä virheet on ymmärrettäviä, mutta nämä olin oikeasti tarkastanut useampaan kertaan.

Mutta virheitä sattuu ja jokainen tekee niitä elämänsä aikana. Toiset pienempiä ja toiset isompia. Onneksi nämä kirjoitusvirheet on sieltä pienemmästä päästä.

Virheitä ei satu ellei uskalla kokeilla. Uskalla kokeilla uutta ja toteuttaa itseään. Myönnän, että oli aika supersiistiä nähdä oman käden jälki koululle ripotelluissa seminaarimainoksissa. Ja saada niistä hyvää palautetta! Tätä mä tykkään tehdä. Suurena haasteena on vaan oppia hyväksymään myös ne mahdolliset virheet ja pääsemään niistä nopeasti yli.



M313 seminaarissa kuultiin kolme inspiroivaa esitystä markkinoinnista, vaikuttamisesta ja oman uran rakentamisesta. Kun takana on useampi vuosi oman alan työkokemuksen hakemista, epätoivoa siitä mitä oikeasti haluaa tulevaisuudessa tehdä ja mitä jos valitsenkin lopulta väärin. Mikä se väärä on? Tällä hetkellä HEI Schools -hankkeen konseptipäällikkönä toimiva Milla Kokko sen osoitti: uransa suuntaa voi aina muuttaa. Vuosia mainostoimistoissa työskennellyt Kokko vaihtoi viime vuonna uransa suuntaa ja lähti mukaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on viedä Suomen varhaiskasvatuksen konseptia maailmalle. Rohkea veto, mutta tätä Suomi on kaivannut: uskallusta toimia. Uskallusta toimia ennen kuin Ruotsi tekee sen ensin.

Oikein saattaa olla joskus se väärä ratkaisu. On vain uskallettava kokeilla, otettava riskejä ja kohdattava mahdolliset vastoinkäymiset. Kun valitsee "väärin" voi lopputulos ylittää odotuksen moninkertaisesti - positiivisessa mielessä.

Nyt hieman harmittaa, etten sunnuntaina ostanut huomiselle lentolippuja Hong Kongiin. Väärä ratkaisu, mutta se olisi saattanut olla tässä tilanteessa juuri se oikea. Toisaalta seminaarin aikana löysin myös kadonneen gradumotivaationi ja nyt jopa odotan huomista, jolloin pääsen ensimmäistä kertaa sitten tammikuun avaamaan gradutiedoston. Jo oli aikakin, mutta inspiraatiota kannatti odottaa. Toivottavasti fiilis on sama vielä huomennakin!