Hämmentävä elämänvaihe

Vielä lukioikäisenä kuvitelma oman elämän etenemisestä on niin selkeä. Jatko-opintojen jälkeen aloitetaan kokopäivätyö, mennään naimisiin, ostetaan talo ja hankitaan lapsia. Koira ja farmarivolvo.

Kukaan ei kertonut tästä vaiheesta opintojen ja työelämän välimaastossa.

Vuosia yliopistolla on kertynyt jo niin monta, että tuntee itsensä aivan antiikkiseksi vuoden 2012 Lyyra-opiskelijakorttinsa kanssa. Opiskelijakorttini on niin vanha, ettei se toimi tenttiakvaarion oveen. Niin ja mistään tenttiakvaarioista ei oltu kyllä kuultukaan vuonna 2012!

Ja silti ei ole vielä ihan siellä työelämässäkään. Kolme viikkoa sitten, huhtikuun alussa, aloitin ihka ensimmäisen kokopäivätyöni. Firmassa, johon olin ajatellut hakea vasta kerrytettyäni hieman kokemusta parantaakseni mahdollisuuksia päästä sisään. Mutta tässä sitä ollaan! Odotan innolla mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja yritän olla ajattelematta aikaa sen jälkeen. Kesäkuun jälkeen tulevaisuus näyttää nimittäin sumealta eikä mitään varmuutta töistä ole. Ensimmäistä kertaa sitten kevään 2013! 

Epävarmuus tulevaisuuden työpaikasta ei kuulunut suunnitelmiin silloin lukiossa. Jokaisen ensimmäisen vuoden opiskelijan suunnitelmaan kuuluu valmistua työsopimus takataskussa. Mutta eihän se ihan niin menekään! Farmarivolvo saa vielä odottaa.

Levoton

En muista koska mulla olisi viimeksi ollut näin pitkään sellainen tilanne, ettei ole yhtään reissua varattuna. Eli siis... 4 kuukautta. Tammikuun Tukholmaa en laske, koska se oli niin extempore ja vähän suunnittelua vaatinut pyrähdys!

Suomi tuntuu kivalta ja täällä on hyvä asua, joten mikäs täällä ollessa. Pienen reissuähkyn jälkeen jalkaa on kuitenkin alkanut taas vipattaa ja löydän itseni harvase päivä selailemasta lentoja skyscannerista. Kroatia kokonaisuudessaan, Budapest, Hong Kong, Madrid ja Barcelona houkuttelee niin kovin! Madridissa on käytävä alkukesästä se on varmaa, mutta muut taitaa nyt jäädä haaveen tasolle. Jotenkin yksin reissaaminen ei kuitenkaan houkuta, joten loput kohteet saa jäädä odottamaan seuran ja sopivan ajankohdan löytymistä.

Olen kuitenkin melko spontaani tyyppi, joten yhden reissun kind of varasin tänään. Ilmoitin halukkuuteni lähteä Peruun kesällä 2018! Jep! Partiojuttuja ja ai että haluaisin heti päästä suunnittelemaan reissua. Tämä vanha kurppa joutuu tosin ns. työtehtäviin siellä, mutta tällä kertaa aion löytää itseni markkinoinnista ja viestinnästä enkä keräämästä roskia (Japani never forget). Bongasin tän reissun edelliskesänä Japanissa ja tänään löysin Facebook-ryhmän lähtijöille. Liityin ryhmään ehkä puolen minuutin harkinnan jälkeen ja ilmoitin, että minä tulen! Semmosta tänään.

Etelä-Amerikassa en ole vielä käynyt ja haluan ehdottomasti kokea sen tälläsen seikkailun kautta!

kuva

Päätökseen ilmoittautua mukaan saattoi liittyi myös pieni epätoivo työnhaussa. Sähköpostiin kolahti tänään kaksi "kiitos mutta ei kiitos" - viestiä, joista sisuuntuneena päätin, että teen sitten muuta, jos ei kerran töitä saa. Toki etenkin tää Perun case syö melkoisesti rahaa, mutta kyllä se järjestyy! Oli muuten huippua huomata, että siellä fb-ryhmässä useampikin kertoi tekevänsä käsitöitä ja yksi aikoo jopa myydä käsitöitään matkan rahoittamiseksi. Inspiroiduin heti ja mulla on about uus mallisto suunniteltuna jo (no nyt huijasin kyllä, mutta miksei!).

Päätöksen jälkeen näkyi yllättäen valoa myös siellä työnhakurintamalla, joten ehkä sekin puoli vielä järjestyy :)

P.S. ehkä joku pienen pieni reissu Eurooppaan täytyy silti tehdä nyt keväällä...

Uskalla

Tänään kova työ huipentui M313-seminaariin, joka yleisökadosta huolimatta oli jälleen onnistunut tapahtuma. En voi olla ottamatta yleisökatoa hieman henkilökohtaisesti, sillä me ei vaan markkinoitu tapahtumaa tarpeeksi. Toisaalta en tiedä mitä vippaskonsteja olisi pitänyt käyttää, jotta sana olisi kiirinyt paremmin, sillä ilmeisesti ihmiset kulkee koululla laput silmillä :D Eikä siinä, en mäkään huomaa kaikkia siistejä tapahtumia, joita ihan Turussakin järjestetään! Tämä oli mun kolmas kerta järjestämässä tätä seminaaria, joten itse on ehkä tullut vähän sokeaksi sille, miten tästä tapahtumasta kuullaan ensimmäisen kerran. Edellisiltä vuosilta ei ole mitään malliesimerkkiä valtavasta yleisöryntäyksestä, joten sinänsä malliakaan ei voi ottaa mistään.



Mutta ei se yleisö vaan ne kirjoitusvirheet painetuissa matskuissa. Ei hyvää päivää. Kuka tahansa muu kuin minä voisi nauraa, että oikoluku ehkä kannattaisi. Mutta mä tiedän, 200% varmasti, että mä olen pyöritellyt noita matskuja tunteja ja tunteja, kirjoittanut uudelleen, lukenut, viilannut, lukenut ja vielä kerran lukenut ja tarkistanut. Ja mainoskartioissa luki tapahtuman aloitusajankohdaksi klo12 oikean 16 sijaan. Tämän huomasin yhtäkkiä kesken seminaarin katseen osuessa edessä keikkuneeseen kartioon. Mun ilme sillä hetkellä olisi pitänyt ikuistaa.
Nolompaa oli kuitenkin virhe yrityksen nimessä seminaariesitteessä. En ymmärrä, onko tää ihan normaalia vai onko mulla yhtäkkiä lukihäiriö? Huhuh. Kiireessä kirjoitetussa tekstissä virheet on ymmärrettäviä, mutta nämä olin oikeasti tarkastanut useampaan kertaan.

Mutta virheitä sattuu ja jokainen tekee niitä elämänsä aikana. Toiset pienempiä ja toiset isompia. Onneksi nämä kirjoitusvirheet on sieltä pienemmästä päästä.

Virheitä ei satu ellei uskalla kokeilla. Uskalla kokeilla uutta ja toteuttaa itseään. Myönnän, että oli aika supersiistiä nähdä oman käden jälki koululle ripotelluissa seminaarimainoksissa. Ja saada niistä hyvää palautetta! Tätä mä tykkään tehdä. Suurena haasteena on vaan oppia hyväksymään myös ne mahdolliset virheet ja pääsemään niistä nopeasti yli.



M313 seminaarissa kuultiin kolme inspiroivaa esitystä markkinoinnista, vaikuttamisesta ja oman uran rakentamisesta. Kun takana on useampi vuosi oman alan työkokemuksen hakemista, epätoivoa siitä mitä oikeasti haluaa tulevaisuudessa tehdä ja mitä jos valitsenkin lopulta väärin. Mikä se väärä on? Tällä hetkellä HEI Schools -hankkeen konseptipäällikkönä toimiva Milla Kokko sen osoitti: uransa suuntaa voi aina muuttaa. Vuosia mainostoimistoissa työskennellyt Kokko vaihtoi viime vuonna uransa suuntaa ja lähti mukaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on viedä Suomen varhaiskasvatuksen konseptia maailmalle. Rohkea veto, mutta tätä Suomi on kaivannut: uskallusta toimia. Uskallusta toimia ennen kuin Ruotsi tekee sen ensin.

Oikein saattaa olla joskus se väärä ratkaisu. On vain uskallettava kokeilla, otettava riskejä ja kohdattava mahdolliset vastoinkäymiset. Kun valitsee "väärin" voi lopputulos ylittää odotuksen moninkertaisesti - positiivisessa mielessä.

Nyt hieman harmittaa, etten sunnuntaina ostanut huomiselle lentolippuja Hong Kongiin. Väärä ratkaisu, mutta se olisi saattanut olla tässä tilanteessa juuri se oikea. Toisaalta seminaarin aikana löysin myös kadonneen gradumotivaationi ja nyt jopa odotan huomista, jolloin pääsen ensimmäistä kertaa sitten tammikuun avaamaan gradutiedoston. Jo oli aikakin, mutta inspiraatiota kannatti odottaa. Toivottavasti fiilis on sama vielä huomennakin!

Arki

Kun arki vaan rullaa eteenpäin loskaisessa Turussa, on bloggausaiheet aika vähissä. Viime aikoina kalenteri on taas vaihteeksi ollut melko bookattuna, mutta onneksi lähinnä kivoilla jutuilla. Tai no, on siellä gradukin mainittu, mutta gradutiedoston taisin avata viimeksi helmikuun ensimmäisinä päivinä. Hups. Kun väliraportin palautus häämöttää tuolla parin viikon päässä, niin myönnettäköön, että vähän alkaa paniikki iskeä sen kanssa. Mutta kun on ollut kaikkea niin paljon kivempaa hommaa.

Esimerkiksi tällä viikolla olen käynyt rutistamassa yhden tentin, mutta muun ajan olenkin värkännyt yhdistysasioita: sekä partion että M-klubin. En tiedä miten tää homma taas eskaloitui, mutta viiden minuutin homma ohjeesta huivimerkin ompelemiseen (lapsosilla tuppaa olemaan se väärinpäin) muuttui yhtäkkiä kahdeksan sivuiseksi oppaaksi lippukunnan käyttämästä partioasusta.

Ennen oppaan aloittamista uudistin lippukunnan nettisivut ja sepä vasta olikin työmaa. Vaikka oonkin blogipohjia koodaillut jo vuodesta 2005, oli Wordpress mulle ihan vieras alusta ja aika kokeilemistahan se oli. Ihan valmiin pohjan siis otin, mutta värien muuttaminen juuri oikeista kohdista oli yllättävän hankalaa! Mut niin kivaa oppia noita! Muutenkin oon aivan innostunut koodaamisesta koulun VBA-kurssin jälkeen ja haluaisin oppia ihan oikeasti koodaamaan jotain siistiä. Ehkä sitten kun se gradu on tehty.

Tänään hain myös painosta ihka ensimmäiset itse tekemäni julisteet! Vitsit mä niitä väsäsinkin. Totta mooses seminaariesitteessä on supernolo typo, mutta yritän päästä sen yli vielä ennen itse seminaaria :D Aika siistiä silti: mä osasin! Marginaaleja vois vielä vähän harjotella, mutta muuten innostuin vähän liikaakin tollasten tekemisestä.

Vaikka gradu (ja blogi) on jäänyt viime aikoina "vähän" taka-alalle, oon muuten kirjoitellut harvinaisen paljon. Sen seurauksena huomaan, että oikeastaan mitä vaan tekstiä syntyy nyt nopeammin kuin aikaisemmin ja se on vaan positiivinen juttu! Jospa tämän blogipostauksen jälkeen uskaltaisin jopa avata sen gradutiedoston ja kirjoittaa sinnekin jotain. Nojoo, ei sentään liikaa innostuta!

Niin ja olihan mulla synttäritkin helmikuussa! Poikaystävä taisi olla mua enemmän innoissaan ko. päivästä, vaikka olihan se kiva päivä! En mä ikäkriiseile, se on turhaa, mutta jotenkin synttäripäivä iski taas kaiken kiireen keskelle enkä saanut oikein rentouduttua ennen kuin vieraat kolkutteli oven takana. Sen jälkeen olikin hauskaa ja tenttiviikkojen stressin keskellä olen muutamankin kerran piristänyt itseäni katsomalla puhelimesta löydettyä hyvän tuulen videota kyseiseltä illalta! :D

Möt mig i Gamla stan

Voisin todella tottua näihin vapaisiin viikonloppuhin! Tämä oli jo toinen perättäinen ja olo on (yllättäen) aivan erilainen kuin työviikonlopun jälkeen. Nyt oltiin ihan vaan kahdestaan kotona koko viikonloppu, mutta viime viikonloppuna käytiin moikkaamassa poikaystävän kavereita Tukholmassa. Ihana miniloma tuli tarpeeseen ja olin yhtä hymyä sunnuntai-iltana palatessani kotiin.

Perjantaina lähdin suoraan koululta Helsinki-Vantaalle ja jouduin muutamaan kertaan koululla selventämään, että EI en ole menossa viikonlopuksi vanhempien luo Espooseen :D En ole espoolainen ehei.




Naureskeltiin koko matka laivan valinneille, sillä miksi istua laivassa 11h, kun voi lentää tunnissa. Niin, lähdin Turusta klo12 ja oltiin perillä klo19. Ei ihan 11h, mutta kaikenmoisia siirtymisiä mahtui noihin tunteihin samaan aikaan laivamatkaajien pulikoidessa poreammeessa maittavan buffetin jälkeen. Oh well, pääsinpähän aamulla enkun tunnille enkä turhaan käyttänyt arvokkaita poissaolotunteja.

Uskaltauduin lähtemään mukaan reissulle, koska mulle luvattiin, että siellä pelataan paljon korttia. Jep! Korttiturnaus pistettiinkin pystyyn heti ensimmäisenä iltana ja olisin itse jaksanut pelata vaikka koko yön.

Meillä oli Tukholmassa aikaa vain yksi päivä, joten lauantaina oli kuitenkin herättävä aikaisin, jotta ehdittäisiin käymään kaikkialla. Aloitettiin Fotografiskasta, jossa kierreltiin näyttelyitä pari tuntia. Tykkäsin, mutta jotenkin en päässyt fiilikseen. Mulla oli ihme kiire koko ajan. Halusin ehtiä näkemään kaiken, mutta ei parissa tunnissa millään ehtinyt. Meillä oli varaus Hermansiin klo13, joten aika oli rajallinen.



Vaikka oonkin käynyt Tukholmassa useamman kerran, on se mulle ihan vieras kaupunki. Hermans on ilmeisesti hyvinkin kuuluisa kasvisravintola enkä kyllä ihmettele lainkaan! Vegebuffassa oli mistä valita ja maut oli aivan taivaallisia! Oli pakko santsata, vaikka jo ensimmäinen annos sai mahan täyteen. Buffa oli muuten opiskelijoille -50%, jos osti juoman. Normaalihinta 19,50€ ja opiskelijahinta juomalla (itse otin inkiväärioluen) 14€. Ihan kiva diili siis!

Lounaan jälkeen hajaannuttiin Gamla Staniin ja kiertelyn jälkeen lähdettiin nopealle shoppailukierrokselle. Kiidettiin poikaystävän kanssa kaupasta toiseen, sillä aikaa oli säälittävä yksi tunti! Viime minuuteilla löysin vihdoin kivat kengät vanhojen kauhtuneiden nilkkurien tilalle ja kiidettiin takaisin Gamla Staniin muiden luo.





Jatkettiin iltaa Södermalmilla. En ole vieläkään toipunut aivan ihanasta paidasta, jonka näin matkalla kiinni olleen T-shirt Storen ikkunassa ;( Valittiin random kuppila ja laitettiin korttipelit pystyyn. Kortit käytiin matkalla hakemassa lähimmästä turistikaupasta, sillä Suomesta tuodut ei sattunu aamulla mukaan :D

Aamulla kerättiinkin jo kamat ja lähdettiin suunnistamaan lentokentälle. Reissu oli siis lyhyt, mutta sitäkin piristävämpi! Oli myös kiva huomata, miten jotenkin se ruotsi tulee tuolta selkärangasta ja hyvin pystyin kommunikoimaan kaiken ruotsiksi. Sen verran baaritiskillä kuitenkin jännitti, että unohdin maksun jälkeen (illan ensimmäisen, huom!) oluen siihen tiskille. Laitoinkin sitten poikaystävän hakemaan seuraavat, sillä en kehdannut näyttää naamaani siellä tiskillä enää :D

Nyt kuuntelen viime vuoden Melodifestivalen biisejä ja valmistaudun hyvällä fiiliksellä tulevaan viikkoon! Viime viikolla reissun jälkeinen energia loppui jo keskiviikkona (liian pitkien päivien takia), mutta ens viikko näyttäis paljon paremmalta onneksi. Vapaapäivien lisäksi sain ihan hirveesti inspiraatiota M-klubin perjantaisesta alumni-illasta enkä malttais odottaa, että päästään täysillä suunnittelemaan kaikkea huippua tälle vuodelle!

Ruotsalaisen musiikin taidonnäyte, joka on aivan jäätävä korvamato, var så goda!

Meksiko

Passini sai marraskuussa vielä vuoden kolmannen leiman päätettyämme karata San Diegosta yhdeksi yöksi Meksikoon. Alunperin juuri meidän EI pitänyt mennä Meksikoon ja kaikki muut olivat menossa, mutta lopulta me kolme oltiin ainoat rajan taakse loikanneet.

San Diegon keskustasta pääsee ihan lähijunalla suoraan rajalle ja siitä sitten vaan kävellen rajan yli. Juna kesti melkein tunnin, mutta autolla rajalle pääsee keskustasta 20 minuutissa. Rajalle vaan passi ojossa, leima passiin ja eiku menoksi.

"taxi! taxi!"

Juu ei kiitos. Ajateltiin kävellä rajalta Tijuanan keskustaan. Pohdittiin uudelleen. Okei taksi on 5 dollaria, otetaan sen :D






Taksi jätti meidät Tijuanan pääkadulle ja sitä sitten lähdimme talsimaan eteenpäin. Olipa inhottava kokemus. Koko ajan sai olla tarkastamassa onko kaikki omaisuus tallella. Löytyi sieltä myös muutama helmi: muutama kaupustelija varotteli kovin sanoin varkaista ja käski meidän olla todella tarkkana. Pimeällä ei sitten saisi liikkua ulkona ollenkaan. Ja tien päässä olevan kaaren toiselle puolelle ei tulisi mennä. Selvä! Ja mitä lähemmäs päästiin kyseistä jättimäistä metallikaarta sitä enemmän haluttiin kääntyä takaisin. Huh mitä porukkaa liikkeellä!

Syötiin vielä hyvät meksikolaiset sapuskat ja tilattiin Uber viemään meidät majapaikkaamme rannalle. Kuski ei sitten yllättäen puhunut lainkaan englantia, joten pääsin sönköttämään tälle espanjaani selittäen, että ei mennä sinne minne sut tilattiin vaan hostimme työpaikalle hakemaan avain ensin :D Matka oli yllättävän pitkä, 45min, mutta Uber maksoi alle 15e!

Kämpille päästyämme tuli kiire. Mikä upea auringonlasku rannalla olikaan menossa! Kamerat kaulaan ja menoksi. Kuvat kertoo nyt enemmän:





Olin niin onnellinen.

Aurinko laski ja oli aika... sometuksen. Istuttiin pihalla ja tuijotettiin kukin luurejamme, kun hostimme tuli töistä naureskellen meille. Hostimme Howard oli tosi mukava ja juttua riitti vaikka kuinka paljon. Tarjosi meille kyytiäkin illaksi, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti. Me ei nimittäin oltu menossa Rosariton keskustaan tutkimaan menoa. Me oltiin menossa Wal-Martiin. Jep! Ja tota... otettiin sinne Uber.

Kaikkia väsytti ihan järkyttävän paljon, joten päätettiin vaan syödä kunnolla ja nukkua sen jälkeen hyvät yöunet. Yövyttiin sellasessa pienessä surffikylässä ja tavallaan olis ollu kiva mennä kattomaan menoa "kylän" baariin, mutta ei vaan jaksanut.

Aamulla herättiinkin sit tosi aikasin valmiina jatkamaan matkaa, sanottiin heipat Howardille ja otettiin mikäpä muukaan kuin Uber Rosaritoon. Taas pääsin sönkkäämään espanjaani ja vieläpä puhelimessa (!!), sillä kuskimme oli eksynyt.



Aamupalaksi söin pannukakkuja loman kunniaksi tottakai! Rosarito ihastutti heti ensisilmäyksellä, sillä se on täynnä värejä ja pieniä yksityiskohtia. Toki me pyörittiin ihan turistialueella, mutta just sellasta värikkyyttä mä halusinkin nähdä.







Rannassa toteutui yks mun reissun must see -jutuista: näin laiturin!! Siis sellasen tollasen ison pierin tiiättekö! En oo ikinä nähnyt ja niissä on jotain tosi mageeta. Otettiin kunnon turistikuvat paalujen alla ja lähdettiin kävelemään rantaviivaa pitkin kohti keskipäivän margaritoja. Kuppilassa ei tosin kellonajalla ollut ilmeisesti väliä, sillä siellä oli sellanen kunnon suomalainen Teneriffalla meininki jo siihen aikaan käynnissä. Erotuttiin vähäsen joukosta :D

Aika alkoi käydä vähiin, joten suuntasimme ostoksille ihan tositarkoituksella. Oltiin jo alkupäivästä tutkiskeltu vaihtoehtoja turistialueella, mutta nyt oltiin jo tultu vähän kauemmas sieltä. Vaikka löytämämme pikkukauppa oli ihan turistitavaraa täynnä, sai siellä katsella ja kokeilla ihan rauhassa toisin kuin niissä aiemmissa kojuissa. Kaikki löysi kivoja juttuja ja aateltiin, että nyt meillä on kaikki. Kunnes nähtiin isoon basaariin johtava kuja ja olihan sinne sukellettava. Ai että mä rakastin noita värejä!! Mutta siellä tuli myös vähän hulluksi ja homma lipes vähän käsistä. Siis. Me ostettiin Idan kanssa TUOLIT. Riipputuolit. Tukipuun pituus n. 1metri. Omani ainakin maksoi vain 12,50 dollaria, joten eipä ollut kallis. Ja mahtui lopulta jopa matkalaukkuun! Tuossa se on nyt 1,5kk odotellut olkkarin pöydällä josko sen joskus saisi johonkin paikalleen. En tiedä minne enkä varsinkaan tiedä että miten :D Ja että uskaltaako siinä muka istua vai tuleeko koko katto mukana, kun se rysähtää alas.




Hyvien ja hymyilyttävien ostosten jälkeen oli aika sanoa heippa Rosaritolle ja suunnata takaisin rajalle. Takaisin jenkkien puolelle piti jonotella noin tunti, mutta se oli kaukana niistä tuntikausista, joilla meitä oli etukäteen peloteltu. Rajavartija muuten kysyi mitä tuon maahan. Nauroin että tuliaisia :D Tuoli taisi pistää silmään. Pääsin kuitenkin rajan yli ja lopulta myös takaisin hotellille.

Huh mikä reissu, mutta ihan mahtavaa et tuli tehtyä!