VUOSIJUHLAT

Takana on yks elämäni parhaimpia viikonloppuja! TuKYn vuosijuhliin kului taas enemmän rahaa kuin opiskelijan budjetti sallisi, mutta oli se kyllä kaiken sen arvostakin. Tai katotaan nyt vielä miten kallis reissu tosta tulee huomisen nilkan magneettikuvan jälkeen... toivotaan, ettei oo mitään pahasti rikki!

Kuten viime vuonnakin, tein juhlamekon itse muka säästääkseni. Ja pahpöh mekosta tuli lähes samanhintanen mitä kaupasta ostettaessa. Eikä mulla edes ole mitään hienoja tukiluita yms. siinä vaan pelkkää fletkua kangasta. Toisaalta omien mittojen mukaan tehtyyn kolttuun ei ainakaan ton tyyppisessä mekossa mitään tukia tarvitse. Epätoivo meinas iskeä pari viikkoa sitten, kun mekosta ei tuntunut tulevan mitään: etumuksen rypytys epäonnistui täysin, mistä suivaantuneena vaihdoin kokonaan mekon mallia. Olisin niin halunnut tollasen nauhotettavan selkämyksen niinkun tossa yläoikealla olevassa mekossa, mut ehkä ens kerralla... ainiin vannoin ettei ens kertaa tule! Jos vielä kolmannet vujut tulee, ni ainakin tutkin kauppojen tarjontaa ennen ku alotan pitkän ja raastavan ompeluprojektin uudelleen. 

Viime vuonna mulla oli tummansininen mekko, mutta tänä vuonna päätin tehdä jotain vähän erilaisempaa. Kangaskauppaan mennessä en suunnitellut hankkivani oranssia kangasta, mutta sit rakastuin oranssiin pitsiin ja väri oli valittu. En kyllä ostanut sitä pitsiä vielä siihen ensimmäiseen mekon yritelmään, mutta sen rypytyksen mentyä pieleen kävin hakemassa pitsin kotiin. Pinterestiin keräsin vujut-tauluun inspistä sekä mekkoon että hiuksiin, jotka sisko lupas laittaa juhlapäivänä kuosiin. Toi alavasemmalla ollut mekko ois ollu _täydellinen_, mut valitettavasti se oli loppuunmyyty. Ainiin ja maksoi pari tonnia. 

Äh en jaksa selittää enää kampausvaihtoehdoista. Jos erilaiset lettikampaukset kiinnostaa, ni jonkunverran niitäkin keräilin tonne Pinterestiin.

Vihdoinki koitti juhlapäivä, joka aloitettiin aamulla hermoja raastavalla tentillä, jonka jälkeen tenttiviikko oli vihdoin ohi ja sai alkaa 100% keskittyä tulevaan iltaan. Oli ihanaa valmistautua ilman pienintäkään kiirettä, sillä meitä taviksia nobodeja ei oltu kutsuttu cocktail-tilaisuuteen. Onneksi oli aikaa, sillä eihän se kampaus tietenkään itse juhlapäivänä onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Muutaman kerran sai sisko vääntää letin ennen kuin olin tyytyväinen :D Tukasta tuli kuitenkin tosi kiva enkä millään olis halunnut purkaa kampausta yöllä. Ainiin arvatkaa mitä lupasin siskolle palkkioksi kampauksen tekemisestä: mekon. Jep. Mekkoprojekti odottaa siis taas aloittajaansa. Huoh. Kaks viikkoa aikaa tehdä lähes samanlainen kuin toi mun vujumekkoni. Help.

Oltiin juhlapaikalla hyvissä aloin ja käytiin ottamassa muutamat kuvatki valokuvaajalla! Komea kavaljeerini luuli kyllä valokuvausaikeita ensin vitsiksi, mut suostu onneks lopulta tulemaan kuvaan :D Vielä enemmän halusin kuvattavaksi siinä kohtaa, kun huomasin valokuvaajana olevan Studio Brahe, jossa oon ite käyny kuvat ottamassa 1-vuotiaasta lähtien! 1-vuotiskuva, rippikuva ja ylppärikuva ainakin on kaikki siellä otettuja :)



Pääjuhla oli sikailevaa naapuripöytää (tamperelaiset.....) ja liian pitkää juhlapuhetta lukuunottamatta tosi kiva ja prässätty karitsa oli ihan älyttömän hyvää! Myönnetään, että jälkkäri-mutakakun makuelämykset ei oo enää yhtä tarkkoja... :D VPK:lta tietty vielä jatkoille Monttuun, josta lähdettiin suht aikasin kotiin valmistautumaan seuraavan päivän sillikseen! Kirjottelen ehkä siitä vielä oman postauksen, jos vaikka saisin jotain kuvia itestänikin sitä varten! Otin vujuilta lähes 200 kuvaa ja musta on noin viisi yksittäiskuvaa. Ja nekin on kaikki tietty selfieitä, joista yksikään ei oo onnistunut. Näytin paljon kivemmilta yhteiskuvissa poikaystävän kanssa :D