Ruissi 2016

Valmistautuminen aloitettiin jo vuoden vaihteen tienoilla, sillä kolmen päivän lippu sai odottaa pöytälaatikossa puoli vuotta tätä viikonloppua. Luvassa oli siis yksi kesän odotetuimmista viikonlopuista eli Ruisrock-viikonloppu! Työpaikan taukohuoneessa ei koko viikkona muusta puhuttu kuin ruissista, ja alkoihan se omakin innostus pikkuhiljaa kasvaa! Jostain syystä en nimittäin ollut ollenkaan innostunut tulevasta viikonlopusta. Tai noh, "jostain syystä" on oikeastaan ihan vain väsymyksen takia. Tein ennen ruissia 11 päivän työputken, joista viisi viimeistä päivää menin töihin aamulla klo6. Myös perjantaina siis. Perjantaina valvoinkin yli 20 tuntia, joten pieni melt down "mää en jaksa enää!" oli sinänsä odotettavissa :D Yleensähän se en ole minä, joka ensimmäisenä haluaa kotiin, mutta nyt se olin molempina päivinä minä.





Tänään luovutin. Nyt kun portit ovat sulkeutuneet viimeisten juhlijoiden jätettyä alueen taakseen, on sitä turha enää miettiä: olisiko sittenkin pitänyt mennä katsomaan Robinia tänään. Mutta näitä tulee! Mulla meni viime vuonna ääni viimeisen ruissikotimatkan jälkeen sunnuntaina ja tänä vuonna pelkäsin samaa. Siispä herättyäni tänään aamulla kaktus kurkussani, tiesin etten ainakaan voisi pyöräillä alueelle. Haaveilen vip-lipusta, jolla saisi sen lauttakyydin suoraan alueelle! :D




No mutta, kaksi päivää mentiin täysillä ja pidettiin hauskaa! Oli ihana nähdä kavereita kunnolla pitkästä aikaa ja onhan ruississa muutenkin ihan oma fiiliksensä. Öinen pyöräily Ruissalon mutkaisilla teillä, rantalavan ohi lipuvat ruotsinlaivat ja kaiken harmaaksi muuttava ruissipöly. Tämä taisi olla mun kolmas kokonainen ruissi ja käsittämätöntä mutta totta; ikinä ei ole satanut. Tänään tuli osassa Suomessa vettä ja ties mitä koko heinäkuun edestä, mutta Turusta pilvet pysyivät kaukana. Mulla oli jo kumpparitkin valmiina eteisessä, mutta ei lähelläkään, että niitä olisi tarvittu!