Sunnuntai

Aivan jäätävä viikko lähestyy vihdoin loppuaan! Tunnin päästä alkaa viikon viimeinen työvuoro ja sitten ajattelin antaa itselleni jopa tunnin omaa aikaa ja testaan alkuviikosta ostetun mutanaamion. Ai että. 36 tuntia palkkatyötä ja laskematon määrä kouluhommia päälle, ni ei ihme että päässä hippasen humisi eilen. Melko pelottava tunne yhtäkkiä huomata kahvipöydässä, ettei meinaa ymmärtää pöydässä puhuttua suomen kieltä.



Tätä sunnuntaiaamua olin kyllä niin odottanut. En edes muista milloin oltaisi saatu nauttia hitaasta aamusta yhdessä kotona. Nopeella kelauksella taitaa mennä kesäkuun puolelle! Ja mikä ihana aamu tää olikin! Avonaisesta ikkunasta leijuva syksyn tuoksu ja kirpeys, eteen tuotu kahvikuppi ja ihan vaan rauhassa oleminen. Tähän voisi tottua. Seuraava vastaava aamu häämöttää onneksi jo ensi lauantaina! Vaikka lauantai on jostain syystä ihan eri asia kuin sunnuntai. Kotona asuessakin sunnuntaiaamujen tunnelma oli ihan erilainen verrattuna lauantaihin. Lauantaiaamuna äiti sanoi legendaarisen "nyt täytyy ruveta toimimaan!" fraasinsa jo kymmeneltä aamulla, kun taas sunnuntaina köllöteltiin yhdessä makkarissa pitkälle lounasaikaan ja katsottiin telkkarista remonttireiskaa. Oh good times.

Onneksi ensi viikolla on ainakin yksi työvuoro vähemmän. Vielä kun ehtisi salille, niin ois jepa. Varasin just tiistaille combatin ja olen varasijalla 34. Ei naurattanut! Sen ainoon kerran, kun kolmeen viikkoon pääsisin salille, ni kaikki muutkin on menossa. Minähän vaikka ängen itseni sinne saliin! Käytiinhän me muuten tällä viikolla testaamassa Campus Sportin lentopalloa, mutta se oli sellanne never again -juttu :D Vieläkin käsivarsi aiivan mustelmilla, vaikka näyttää jo paljon paremmalta kuin keskiviikkoaamuna. Ens viikolla vuorossa onkin pitkästä aikaa säbää ja toivottavasti ollaan siinä hiukan parempia!