15032014

Oon tässä kolme päivää enemmän tai vähemmän paniikissa etsinyt mun rakasta kelloani. Mielestäni oon kattonu jokasen tavarakasan läpi miljoona kertaa enkä vaan ole löytänyt. Niinhän siinä aina käy, että kadoksissa olleen tavaran löytää, kun sitä ei etsi. Pari tuntia sitten tulin kotiin ja tuttuun tapaan suuntasin heti avaamaan koneen. Ja mikäs se sieltä paperilappujen alta pilkistääkään: se hemmetin kello!! Miten voi olla. Just ton kasan alle oon kattonu monen monta kertaa.

En yleensä tee ruokaa näin myöhään, mutta koska olin viimeksi syönyt 12h sitten, päätin tehdä lämpimiä voileipiä. Ja voi apua miten hyviä niistä tuli! Harvoin jaksan nähdä näinkään paljon vaivaa lämppäreiden eteen, mutta nyt teki mieli just näitä. Oltiin kavereiden kanssa Hämeenkadulla Portissa istuskelemassa ja höpöttelemässä muutama tunti, ja Subwaysta leijaili ihan liian houkutteleva tuoksu. Ei kyllä silti alkanu yhtään tehdä mieli subia :D

Graham-paahtoleipä + Créme Fraîche + ylikypsä kinkku + ananas + tomaatti + juusto + oregano = MUMS.

P.S. siitä eilisestä italian padasta unohtui sipuli. Selittää semi-mauttomuuden :D