Maanantaina kiertelimme vielä muutaman tunnin ympäriinsä Hetin kanssa ennen kuin Hetti lähti junalle. Itse jäin hostellin seinien suojaan auringolta, joka kovin ikävästi poltteli sunnuntaina palaneilla käsivarsilla. Kyllä muuten harmitti! Noh, sainpahan vähän koulujuttuja tehtyä. Otin saunaksi muuttuneesta huoneesta läppärin mukaan ja istuin keskellä iloista puheensorinaa alakerran aulassa. Silloin en oikein päässyt mukaan keskusteluun, vaikka kouluhommat vähitellen vaihtuivatkin reissukuvien selaamiseen, sillä niitä kertyi taas pari sataa lisää aamupäivän kierroksella Alcazarissa. Alcazar on siis Sevillan "palatsi", jossa on paljon värikkäitä kaakeleita ja Alhambra-tyyppisiä kuvioineja/arkkitehtuuria.
Suurin osa hostellin asukeista oli enkku-natiiveja, mikä teki omasta keskustelusta hieman haastavaa. Olin kuitenkin onneksi ilmoittautunut perheillalliselle, vaikkakin hetken kaduin sitä kuullessani monen juuri eilen valinneen oman ruokailun! Paikalla oli mm. juuri hostellille saapunut aussi-sähkömies, joka ei osannut puhua muusta kuin jenkkifutiksesta. Onneksi illalliselle valui kuitenkin ihan uusia tuttuja, ja vaikka mulla olikin jo kolmannet huonekaverit, niin silti meistä jälleen muodostui oma tiimimme! Pikkuhiljaa muualle syömään lähtenee alkoivat valua takaisin hostellille ja vihdoin puheenaihe vaihtui Trumpista muihin aiheisiin.
Keskiyön lähestyessä lähdimme hostellin työntekijän johtattamana baariin katsomaan flamencoa. Flamenco oli juuri loppumaisillaan meidän saapuessa perille, mutta se ei meitä haitannut, sillä juttua olisi riittänyt vielä tuntikaupalla! Kahden aikoihin kuppila kuitenkin sulki ovensa ja lähdimme etsimään tietä takaisin hostellille. Ei siis minkäänlaista käsitystä siitä missä olimme, sillä en katsonut karttaa meno- enkä paluumatkalla. Ketään ei vielä nukuttanut, joten juttu jatkui kadunkulmalla vielä pari tuntia ennen kuin vihdoin maltettiin lähteä sisälle ja nukkumaan!
Tänään tiistaina mulla ei ollut ohjelmassa muuta kuin pakkaus ja ulos checkaus. Lento Madridiin lähti kuitenkin vasta illalla, joten lähdin uusien kamujen kanssa lounaalle. En tiennyt yhtään mihin hehkutettuun ravintolaan oltiin menossa, joten yllätys oli suuri, kun kyseessä oli se sama, jossa kävin yksinäni perjantaina! Tarjoilija taisi tunnistaa munt viimeistään siinä vaiheessa, kun tilasin uudelleen hänen perjantaina suositteleman tapaksen, joka oli ihan mielettömän hyvää! Ja ei, en tiedä mitä siinä on paitsi joku lihanmöhkäle :D Lounaan jälkeen saksalainen tyttö oli itku silmässä puhuttuaan niin paatoksellisesti kirjallisuudesta ja minä taas siksi, että jouduttiin sanomaan moikat. Muistin nimittäin yhtäkkiä, että mun piti ladata puhelimen saldoa Sevillassa! Huh, onneksi ei unohtunut.
Mulla jäi paljon juttuja näkemättä Sevillassa, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, sillä sain hostellikokemuksesta niin paljon enemmän irti kuin ikinä ennen yhteensä. Mua ihan hippasen harmittaa, että huomenna alkavalla Ibizan reissulla mulla on ihan oma huone hotellissa. Toisaalta tarkoitus ei ollut bilettää Ibizalla, joten siinä mielessä oma hotellihuone on edelleen hyvä idea!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti