keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ode to watermelon

Leirikassi odottaa eteisessä edelleen purkamistaan ja jalassa on nyrkinkokoinen (toivottavasti) hyttysenpurema, mutta muuten alan pikkuhiljaa toipumaan leiristä. Oli kyllä tosi kivaa ja mä vaan rakastan sitä fiilistä, kun iltanuotiolla lauletaan Puolalainen nuotiolaulu ja Iltanuotiolla.


Tuli räiskyy nuotiossa, 
savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa, 
metsä meille kuiskailee.

Mun kesän leireilyt oli tässä, mutta päätettiin parin johtajan kanssa lähteä toisen suuren leirin vierailupäivään kattelemaan elokuussa. Muuten on kiva olla "aikuinen", mutta ollapa taas 15v ja olis aikaa leireillä just niin paljon ku haluaa.

Mua ei sunnuntai-iltana pahemmin edes väsyttänyt, kunnes mulle kävi se mitä oon puol vuotta pelännyt: lähdin kauppaan ja kotiin tullessa huomaan ottaneeni väärät avaimet mukaan. Onneksi olin ottanu kännykän mukaan ja soitin itkuisen puhelun iskälle, joka tuli avaamaan mulle oven. Nyt täytyy laittaa joku kissankokonen avaimenperä kotiavaimiin, jotta varmasti nappaan lähtiessä mukaan ne enkä partioavaimia....



Onneksi ostin tolla kauppareissulla vesimelonin, koska se pelasti mun loppuillan. Mä rakastan vesimelonia. Kerrankin Siwassa joku oli halvempaa kuin muualla eikä hirveesti tarvinnu miettiä, kun kokonainen meloni makso 1€/kilo. Saatoin käydä seuraavana päivänä ostamassa toisen...

Tänään pääsen vihdoin ja viimein Flow-parkkiin! woohooo. Toivottavasti selviin hengissä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti