Lontoon jälkeen budjettikaan ei enää riittäisi mihinkään kuntosalijäsenyyteen (täytyy oikeesti tarkastaa tiliote....). Muutenkin mieluummin tienaan hiukan rahaa säästöön kuin käytän sen heti palkkapäivän koittaessa. Olen siis ilmeisesti pikkuhiljaa oppimassa myös säästämään. Tällä hetkellä on rehellisesti sanottuna aivan hirveen ahdistava olo, koska toukokuussa tuli tenttien ja Lontoon reissun vuoksi tehtyä ihan liian vähän töitä. Tulee erittäin köydä Ruisrock - onneksi liput voi sentään maksaa kulttuuriseteleillä! Toisaalta kesällä pitäis varmaan relata, mutta vakaa taloudellinen tilanne tekee munt ehkäpä onnellisemmaksi kuin relaaminen. Haluan pystyä ostamaan sen kivan paidan ihan milloin vain enkä joutua syömään loppukuun näkkileipää se uusi hieno paita päällä. Ei ehkä kuulosta opiskelijameiningiltä, mutta mä päätin jo yläasteella, etten tule opiskeluaikana syömään pelkkää nuudelia ja tonnikalaa (joka ei edes ole halpaa?!). Tämä päätös saatto silloin johtua siitä, että kammosin noita molempia ruoka-aineita syvästi :D Tonnikalan haju on edelleen kuvottava ja muistan ikuisesti sen yhden kesäleirin, kun jouduin avaamaan ties kuinka monta tonnikalapurkkia. Siis sen jälkeen, kun olin ensin oppinut käyttämään purkinavaajaa... Hups.
Mun piti kirjottaa liikunnasta, mut nyt lähdettiin ihan sivuraiteille. Tää postaus lähti liikkeelle siitä, kun luin Jannin blogista todella osuvan tekstin kesäkunnosta. Mun treeni-into on just tollasta kausittaista, minkä vuoksi tollanen sitova kuntokeskusjäsenyys ei ehkä ois hyvä vaihtoehto. Toisaalta piheyksissäni kävisin siellä varmasti siksi, että vihaan maksaa turhasta. Jos kävisin esimerkiksi GYM2000 muutaman kerran tuntikorteilla, mun ei ehkä tulis lähdettyä sinne kovin usein. Taloudellinen menetys olis liian pieni, jotta raahaisin ahterini aninkaistenmäen toiselle puolelle. Jokivarren Elixia olisi työmatkan varrella, joten ois pieni tsäänssi eksyä sinne ennen tai jälkeen työvuoron. Lisäksi oon Jannin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tää vallitseva fitness-buumi on menossa ihan yli. Toisaalta oon ehkä vähän kateellinen niille, joilla riittää itsekuri sellaseen, mutta itse vetelin tässä just viime viikonlopun leirikarkit ilosesti mahaani. Lontoossa tuli kuitenkin käveltyä päivittäin ainakin kahdeksan tuntia, joten eiköhän tällä viikolla oo liikuttu ihan tarpeeksi. Ainakin pakarat kiittää metron portaista! Miten osuinkin jatkuvasti niille asemille, joilla ei ollut liukuportaita.
Viime viikonlopun leirin ja Lontoon reissun vuoksi blogien lukeminen on jäänyt kovin vähäiseksi, mutta perjantain vapaapäivänä onnistuin ottamaan seuraamieni blogien postaukset melko hyvin kiinni. Jannin postauksen lisäksi mieleen jäi Eevan kirjoitus siitä, miten hän täysin yllättäen jaksoi juosta viime viikonloppuna naisten kympin. Täysin hyötyliikunnan voimalla. Mitä jos mäkin alkaisin ihan täällä Turussakin kävelemään enemmän nyt kun Lontoossa ymmärsin, että hyvillä kengillä jalat jaksaa pitkälle. Bussia käytän nytkin todella harvoin (koska piheys) ja aion jatkossakin pitää sen harvojen ja valittujen päivien luksuksena (=kaatosade ja ukkonen). Naisten kympistä tuli muuten mieleen, että jääpi sittenkin se puolmaraton väliin kesäkuussa. Ei oikeen napannutkaan toi treenaus :D Oishan sitä voinu mennä kympin kirmaamaan, mutta "yllättäen" osui työvuoro sille päivälle. Joku päivä mä vielä repäsen, mutta just nyt ei oikeen napostele.Oon muutenkin aikalailla do-it-yourself -henkinen, joten mitäpä jos opettelisin liikkumaan ihan itse ja keksimään omat keinot terveelliseen elämäntapaan. En nyt ajatellut lähteä keksimään pyörää uudelleen, mutta ehkä se mimmit rivissä Elixian jumppasalissa ei ookaan mulle se oikee tapa liikkua. YO-liikunnan ryhmätunnitkin on hauskimpia sillon, ku siellä on kaverin kanssa. Ja jostain syystä mitä enemmän kavereita siellä on, sitä enemmän nautin tunnista! :D
Nyt tuli muuten ihan törkee ikävä futiskentille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti