Ahh se oli loma se
Maanantai-yönä lähdin aivan järkyttävän raskaan viikonlopun jälkeen jo valmiiksi uupuneena kohti Lontoota. Kun lopulta pääsin Lontoon keskustaan, olin ollut hereillä jo lähemmäs yhdeksän tuntia. Olinkohan edes syönyt mitään jännityksissäni... Hostellille pääsisi vasta kahden jälkeen, joten edessä oli kolme tuntia haahuilua suht painavan repun kanssa. Tiesin tuon odotuksen siis etukäteen, minkä vuoksi pakkasinkin ihan super vähän tavaraa mukaan. Kaikki mahtui normikokoiseen Kånkeniin oikeen mainiosti, vaikka puolet repun tilasta menikin paluumatkaa varten mukaan otetulle urheilukassille. 11 vuotta loistavasti palvelleen kassin hihna tulikin sit paluumatkan ensiaskeleilla tiensä päähän napsahtaessaan katki hostellin portaissa. Very nice. No mutta siis, kassin lisäksi repusta löytyi kamera, todella rankasti karsittu meikkipussi, tangle teezer, hammasharja (ihan törkeen kalliita Briteissä! Ihan perusharjasta saa maksaa viis euroa.), laturit, pari ohutta paitapuseroa (koska ne menee superpieneen tilaan) ja alusvaatteet kaikille päiville. Sukkiakin otin vain kaks paria mukaan, koska tiesin ostavani Primarkista samoja lisää :D Päälimmäiseksi lompakko, passi ja puhelin eikä muuta ku menoks.
Vihreys ♥ Rakastan myös tota Lontoon katukuvaa värittävää punaista väriä!
Ekat pari päivää meni ihan täysin shoppaillessa. Tai oikeastaan maanantai meni niin väsysumussa, etten muista oikeen mitään. Hostellille päästyäni nukuin pienet päikkärit, joiden jälkeen kävin syömässä naapurin Burger Kingissä. Mitä tein koko loppupäivän? no idea.
Tiistaina matkustin tovin jos toisenkin metrolla Westfieldin ostoskeskukseen Stratfordiin. Viis tuntia meni ku siivilla, vaikka melkeen mitään en ostanutkaan. Se oli vaan niin törkeen iso! Mulla ois kuviakin sieltä ellei puhelimen kameran ja gallerian yhteistyö ois päättyny kesken päivän. Kyllä muuten hatutti ja raskaasti seuraavan päivän iltana, kun tän asian huomasin. Heippa vaan ne kymmenet kuvat, jotka olin puhelimella ottanut niitä hetkinä, kun en kameraa jaksanut kaivaa esiin. Paluumatkalla jäin metrosta pois Tottenham Court Roadilla - virhe, sillä yhtäkkiä alko sataa ku saavista kaatamalla. Primarkin neljän punnan sateenvarjo pelasti pään, mutta Bershkan paperikassi ottikin vähän enemmän osumaa: yhtäkkiä huomasin kassin olevan keskeltä halki ja oli vaan sekuntien kysymys millon kassi lahois lopullisesti kadulle. Onneks säästyin katastrofilta ja itseni nolaamiselta keskellä Lontoota :D
Keskiviikkona ehti vaikka mitä: aina Royal Albert Hallilta Piccadillylle ja Camdeniin.
Tiistai-iltana tulin kattoneeksi pankkitilin saldoa ja totesin, et jahas matkabudjetti oli sitte siinä. Oikeen mukavaa. Tän ei tosiaan pitänyt olla shoppailureissu, mutta siihen suuntaan oltiin taas vaihteeks menossa. Yritän kovasti olla kulttuuri-ihminen, mut museoiden kiertely ei vaan oo mun juttu. Keskiviikkoaamuna lähdin kuitenkin jo ennen huonekavereiden heräämistä tallustamaan Hyde Parkin läpi kohti Royal Albert Hallia. Seurasin turisteilta näyttäviä ihmisiä ja päädyin juuri sinne minne pitikin: Natural history museumille. Sen piti olla mun tän reissun to-go museo, mutta nähdessäni sen puol kilometriä pitkän jonon päätin jättää väliin. Sen sijaan käväsin vastapäätä olevassa Victoria & Albert museumissa, mutta kiersin tasan muotiosaston. Hääpuku-näyttelyyn oli niin hirvee jono, etten nälissäni jaksanut jäädä odottelemaan sinne pääsyä. Mä en muuten ymmärrä mihin aikaan mun huonekaverit oli tuolla päin samana päivänä olleet, koska sillon Natural history museumiin ei kuulemma ollut lähes yhtään jonoa. Pöh.
Metrokiintiö. täynnä. Jubileesta tuli ehdoton inhokki-linja: pakokauhu meinas vallata mielen joka ikinen kerta siellä syvällä maan uumenissa. Matkustin koko viime yön unissani metrolla mind the gap-soundtrackilla.
Museoilta jatkoin kävellen Harrodsille, jonka ohitin tällä kertaa menemättä edes sisään. Hyppäsin taas metroon ja kävin moikkaamassa isoa Beniä. Parin epäonnistuneen selfien jälkeen jatkoin matkaa Waterloon metroasemalle. Niitäkän selfieitä ei muuten enää ole. Kiitos puhelin. Waterloolta (taas pari kadotettua selfietä Waterloo-metrokyltin kanssa) otin metron kohti Canary Wharfia eli pilvenpiirtäjäaluetta keskustan kaakkoispuolella. Siellä on varmasti hienolla säällä tosi hienon näköstä, mutta keskiviikon sumusateessa se oli lähinnä masentava. Eikä siellä pahemmin näkynyt edes hyvännäkösiä pukumiehiä (en siis suinkaan mennyt sinne niiden takia krhm....). Aika nopsaan hyppäsin siis DLR-junan kyytiin takaisin keskustaan. Keskiviikkona ja torstaina tuhlasin muuten metroon päiväkortin verran ja matkustinkin sit oikeen koko rahan edestä. Metrolla myös pääsee suht nopeasti pitkiäkin matkoja (jos valitsee reitin oikein), joten päivän aikana käväisin parikin kertaa pikaisesti Paddingtonissa hostellissa virkistäytymässä.
Mulla oli kova suunnitelma viettää edes keskiviikkoilta hostellin alakerran pubissa, mutta enpä sit jaksanutkaan lähteä. Mulla oli ihan törkeen hyvä olo fyysisesti koko reissun ajan, joten en halunnut pilata sitä parilla turvottavalla siiderillä :D Onneks mun Texisilaiset huonekaverit oli myös tosi väsyneitä 20 päivää kestäneen Eurooppa-rundinsa jäljiltä (eniten energiaa meni varmaan niiden miljoonan matkalaukun raahaamiseen), et hekin meni jo kymmenen aikoihin nukkumaan. En kyllä oikeen ymmärrä miks he tuhlas lomansa viimeiset päivät hostellilla telkkaria tuijottaen, koska ehtiihän sitä tehdä sit kotona....
Turisteilu tarttui ja otin pelikaaneista noin tsiljoona kuvaa...
Yleensä loman viimeinen päivä on viime hetken ostosten tekemistä ennen kamppeiden raahaamista junaan ja kentälle. Mun juna kentälle lähti kuitenkin vasta kolmelta, joten mulla oli tuntitolkulla aikaa päivällä. Ennen check outia ehdin käväistä kaupungilla ja check outin jälkeen lähdin uudelleen kokeilemaan onneani sen Natural history museumin kanssa. Jono oli vielä jäätävämpi kuin edellisenä päivänä... Yksin on niin pirun tylsää jonottaa, että se jäi nyt kyllä seuraavaan kertaan. Sen sijaan hyppäsin jälleen kerran metroon ja jäin pois Victorian asemalla. Kävelin _aivan_jäätävässä_ turistivyöryssä Buckingham Palacelle ja tuskastuin ihan todenteolla niihin tsiljoonaan miljoonaan luokkaretkeläiseen.Note to self: älä matkusta turistikohteisiin luokkaretkiaikaan.
Turisteilu kuitenkin tarttui ja yhtäkkiä kuvailin ympäriinsä enemmän kuin japanilainen turisti konsanaan. Pelkästään torstaina otin noin puolet kuvista. St. James's park oli kyllä todella kaunis! Oon käyny siellä ennenkin, mut en muistanutkaan millasta siellä on. Onnistuin jälleen kerraan missaamaan vahdinvaihdon, mutta eipä kai siinä mitään niin ihmeellistä ole.
Täytyy kyllä taputtaa itseään olalle ihan mahtavasta kenkävalinnasta: kävelin koko neljä päivää kunnon lenkkareissa eikä jalat oo nyt oikeen milläänsäkään. Jotenkin onnistuin saamaan yhteen varpaaseen rakon, mutta muuten noi juoksukäytöstä hylätyt Niket toimi ihan täydellisesti. Eikä ees oo niin rumat ku ne lenkkarit, jotka jalassa häpeissäni tallustin Lontoon katuja kesällä 2007. Mä en tosiaan mitään maleksi kävellessäni vaan pidän kunnon tahtia yllä. Siksi ehdinkin keskiviikkona heilua niin monessa paikassa. Mulla alkaa hitaasti maleksiessa alaselkä sattua ihan sikana, joten ihan senkin takia pakko pistää nopeesti tossua toisen eteen :/
1,52£ jäi jäljelle puntia. Ois voinu lykätä ne johonkin keräyslippaaseen...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti