1) Aamu alkoi toki sillä, ettei hanasta tullut vettä. Tiesin sen kyllä mahdolliseksi, sillä vesi kytkettiin eilen väliaikaisesti pois päältä, koska poikien vessa pitää rasittavaa pulputusta. Putkimies on kuulemma tulossa tällä viikolla. Kattellaan ens kuussa sitten... Nojuu kävin laittamassa veden päälle ja päivän ensimmäisestä haasteesta selvittiin. Positiivinen yllätys: lämmin vesi riitti koko suihkun ajalle, vaikka alkuun näytti hiukan pahalta. Vesi poikki = vettä ei pääse myöskään lämminvesivaraajaan mikälie.
2) Itseasiassa päivän ensimmäinen haaste ei ollutkaan vesi vaan koko viime yö. Täällä on ollut aivan tajuttoman tuulista viime aikoina ja koko viime yön narulla (viikon) kuivumassa ollut lakana mäiski huoneen ovea. Kolmesti kävin yrittämässä irrottaa sen, mutta en ylettänyt ihmeellisen näköiseen kiinnityshakaseen. Sillä kolmannella kerralla heitin koko roskan niin pienelle solmumytylle kuin yletin. Tässä kohtaa kello oli viisi ja herätykseen aikaa ruhtinaalliset neljä tuntia. Mistä päästään siihen, etten tosiaan päässyt yhdeksältä ylös sängystä vaan olimpahan ennakoinut tämän jo yöllä laittamalla toisen herätyksen kymmeneksi. Sen verran sentään tunnen itseni, että en tollasen yön jälkeen niin vaan nouse arkustani.
3) Olin päättänyt syödä lämpimän ruuan ennen luennolle lähtöä, sillä aamupalaa oli jäljellä vain yksi pahanmakuinen mangojogurtti. Tämä paljastui myöhemmin päivän parhaaksi ratkaisuksi, vaikkei sekään putkeen mennyt: Sihautin makaronivedet hellalle ja voi kiesus sitä "savun" määrää. Vaihdoin kiireessä kattilan toiselle levylle ja jepajepajepjep sihautin vedet sillekin! En onneksi yhtä pahasti ja sain makaronit keitettyä. Sotkujen takia myöhästyin sitten junasta ja tiesin, että seuraavalla tulee kovasti kiirus luennolle. Luento alkoi 12:30 ja olin rakennuksen ovella 12:32. En kehdannut mennä enää luokkaan, sillä kyseessä oli espanjankielinen kurssini ja haluan olla siellä mahdollisimman huomaamaton :D Jep vähän hölmöä, mutta ei muutenkaan napannut luennolla istuminen tänään. Tunnin hengailin kampuksella, minkä jälkeen lähdin takaisin kotiin. Tai niinhän minä luulin...
4) Kotiovella ja tänään jopa avaimet kourassa. Tähän väliin mahtui pieni harmitus siitä, ettei Lidlissä ollutkaan lakritsia, vaikka kuulemma piti olla ;( Mutta niin siellä kotiovella siis olin ja kas, ovi ei aukea. Pyöritin ja pyöritin avainta lukossa, mutta ei. Jonkin aikaa ovella hengailtuani luovutin ja lähdin kohti Wifiä eli Starbucksia. Päätin lohduttautua porkkanakakulla ja oli kyllä vipa kerta. Pitääköhän pyytää Ollia leipomaan mulle vähäsen porkkanakakkua ja tuomaan tänne maaliskuussa....
Kiersin vaihteeksi kaikki Solin ympäristön kaupat ja neljä tuntia myöhemmin palasin takaisin kotiovelle avaimieni kanssa. Ehei, ei auennut vieläkään. Odotin tunnin kämppiksiä tai vuokranantajaa kotiin, mutta ihan yksin sain Sferan kassini kanssa siellä seisoskella. Lopulta keräsin luuni ja lähdin Papizzan happy hour -pizzaslicen (1€) kautta El Corte Inglésin MAC:n pisteelle. Oltiin nimittäin menossa porukalla Microteatreen enkä ollut kovin edustavan näköinen enää tossa kohtaa päivästä. Ehkä paras keksimäni tekosyy ostaa huulipuna. Lopulta pienen kielimuurin jälkeen löydettiin myyjän kanssa mulle sopiva sävy ja uudet punat huulilla suuntasin mukavasta meikkihetkestä piristyneenä kohti iltaa.
Microteatre oli kyllä melkoinen kokemus etenkin esityskielen ollessa espanja. Mahduttiin just kaikki 11 samaan teatterihuoneeseen ja esityksen näyttelijät (2) olivat alle metrin päässä eturivistä. Itse ymmärsin jotenkuten esityksen idean, mutta dialogin yksityiskohdat menivät kyllä ihan yli ymmärryksen. Ihan hauska kokemus silti ja olipa kiva nähdä taas enemmän tuttuja :)
Jännityksellä suuntasin esityksen jälkeen kotiin ja hissistä astuessani huokaisin helpotuksesta: kotioven alta pilkotti valoa! Ai jummi. Koitin toki avata oven omalla avaimellani, mutta eipä auennut, joten kilautin ovikelloa. Kämppis testasi mun avainta ja kyllähän se toimi... en ymmärrä miten en itse saanut ovea auki, mutta ehkä kokeilen huomenna kotoota lähtiessäni avata oven vielä ennen junalle juoksemista (koska juoksuksi se taas tulee menemään). Onneksi en asu yksin tässä vielä kovin vieraassa kaupungissa! Ennen yläkertaan suuntaamista vaihdoin muutaman sanan tästä kämpästä toisen kämppiksen kanssa ja tyyppi oli kyllä aivan oikeassa sanoessaan tätä erikoiseksi mestaksi. Olen itse yllättävän sopeutuva (ja tässä kohtaa Olli kierii naurusta) ja oon ottanut tän kämpän outoudet vastaan sellasina kun ne on, mutta kieltämättä Suomessa on jotenkin simppelimpää asua :D
Illan nousujohteisuus muuten sen kuin jatkui: päätin irrottaa sen lakananroikaleen vaikka mikä olisi ja kas: se hakanen oli tuulessa irronnut itsestään! Mutta kiitos mun yöllisen solmuni, lakana ei ollut lentänyt matkoihinsa. Onneksi kaikki kääntyy yleensä parhainpäin :)
P.S. kierrellessäni käväisin myös vielä yhdessä lankakaupassa. Paras valikoima tähän mennessä, mutta kuten muissakin liikkeissä, myös El Gato Negrossa tunsin itseni kutsumattomaksi vieraaksi. Sain osakseni vain epäluuloisia vilkuiluja nenänvartta pitkin. Ihan kuin olisin varastamassa niitä kilon villa-akryyli-vyyhtejä, joihin oli kiellettyä koskea kaiken lisäksi. Eilisessä lanka-/kangaskauppa-kierroksessa parasta oli nimenomaan se hypistely, joten tuosta lankakauppavierailusta en saanut kyllä muuta kuin entistä pahemman mielen. Miksi en ottanut edes yhtä sukkalankakerää mukaani Suomesta....
0 kommenttia:
Lähetä kommentti