No mikä tänään sitten niin kovin napsahti? Lähdin extempore käymään Ikeassa ja olisin löytänyt vaikka mitä kivaa kotiin - Suomen kotiin. Turha mun tänne on ostella kivoja ripustinkoukkuja (ei sillä että Suomessakaan tarvitsisin...) ja puutarhakalusteita. Ja onko puolukkahillo ikinä maistunut niin hyvältä kuin se pieni lusikallinen lihapullalautasella? Sitä oli ostettava myös kotiin. Mutta miksi ostin vain yhden paketin ruisnäkkileipää? Ai jummi kun on hyvää! Onneksi on Ikea.
Lähdin hakemaan vain yhtä lakanapakettia, mutta kävi perus ikeat ja meinas kädet loppua kesken. Halusin kuitenkin käydä vieressä olevassa ostoskeskuksessa ja Carrefourissakin piti käväistä. Se Carrefour. En päässyt sisälle niiden Ikean ostosteni kanssa. Espanjassa on ihme tapa pakottaa asiakas jättämään ostoskassinsa säilytykseen ennen toiseen kauppaan menemistä. Olisin aivan hyvin voinut kassalla esitellä Ikean ostokseni, mutta ehei. En jäänyt katsomaan vartijan ilmettä todettuani, et jaha en sit mene sisään ja lähtiessäni etsimään uloskäyntiä. Jouduin lopulta kiertämään koko pytingin ulkokautta kierrettyäni sen ensin sisäkautta kahdesti löytämättä muuta uloskäyntiä. Sellainen olisi ollut, näin sen ulkokautta. En ymmärrä. Carrefourin ovelta käännyttämistä edelsi yritys ostaa vihdoinkin espanjalainen puhelinliittymä. Sattumalta bongasin haluamani liittymän Carrefourin puhelinpisteeltä ja ilmoitin haluavani sellaisen. Kukaan ei osannut myydä sitä mulle. Paikalle hälytettiin neljä eri myyjää ja kun viidennelle soitettiin, kertoi tämä että myyntitunnukset on vanhentuneet eikä liittymiä voi myydä. Voi elämän kevät.
Ulkona odotti tuuli, päälle kävelevät lapset, metrossa oudosti tuijottava nainen ja täpötäyteen metrovaunuun ängennyt partioporukka rinkkoineen kaikkineen totta kai.
Mutta sitten pääsin kotiin. Sen kovan tuulen ansiosta aiemmin päivällä pyykätyt lakanat oli jo kuivuneet ja tulin kotiin juuri ajoissa pelastaakseni ne sateelta. Seitsemän viikon jälkeen nimittäin uskalsin viimein kiivetä katolle ripustaakseni lakanat narulle. Sieltä Carrefourista olisin hakenut pyykkipoikia seuraavia pyykkäysoperaatioia helpottamaan, sillä tämänpäiväiset hakaneulaviritelmät ei oikeen toiminu :D Siivosin lattiat, siirsin huonekaluja paremmille paikoille ja laitoin uudet lakanat sänkyyn. Fiilis oli jo ihan eri kuin pari tuntia aikaisemmin!
Puoli yhdeksäksi lähdin vielä salille pt-tapaamiseen. PT ei puhunut englantia ja mun espanja on mitä on :D Noh sain ohjelman ja opastuksen laitteille, joten kyllä mä siitä tapaamisesta jotain sain irti! Mieluummin treenaisin vapailla painoilla, mutta ehkä nyt ainakin aloitan noilla esitellyillä laitteilla. En oikein tiedä mitä selkä kestää ja laitteiden kanssa treenatessa on ehkä helpompi saada tukea selälle. Toisaalta huomasin kyllä joissain liikkeissä, että niin ei todellakaan ole... Oli muuten ihanaa olla niin tyhjällä salilla. Ylläri, että perjantai-iltana kymmenen aikaan salilla ei kovin montaa muuta ollut! Katotaan pääsenkö huomenna sängystä ylös, sillä sen verran kamalilta jotkut liikkeet tuntui ihan minimaalisilla tyttöpainoilla...
 |
| Torstaina ravintola tarjosi jälkiruuan neljälle hämmentyneelle suomalaiselle. Ai maistuuko ilmainen sangria? aina. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti