Plan B

En edes tiedä mistä aloittaa. Tai no joo, en päässyt Marokkoon saakka. Pari muuttujaa Norwegianin lennolla  ja kone laskeutui maanantaina Madridiin puoli tuntia bussin lähdön jälkeen. Epätodellisissa tunnelmissa otin taksin kotiin ja taksimatkan hinnalla sain myös psykiatrin tapaamisen. Kuski siis huomasi mun tihrustavan itkua takapenkillä ja alkoi kertoa elämänviisauksiaan. Oli oikeesti jo parempi olo kotiin päästyä, mutta mulla oli tiistai-iltana jo varmaan nestehukka siitä kaikesta itkemisestä. Jotain piti keksiä.

Alicante.

Turistien luvattu maa, jonka rantabulevardi on jo parhaat päivänsä nähnyt. Miksi tulin? +25 astetta ja aurinko eli kaikki mitä just nyt kaipasin! Parin päivän jälkeen naama alkaa vihdoinkin erottua valkosesta lakanasta ja oon ollu just niin laiska lomalainen kuin kuvittelinkin. Kahdentoista aikoihin rannalle, sit jotain lounasta ja sit "kotiin" kattomaan Sykettä. Joku on vähän koukussa.


Käräytin lauantaina dekolteeta sen verran, etten uskaltanut mennä sunnuntaina rannalle. Tai no oikeestaan suurempi syy oli se, etten vaan jaksanut maata siellä kaupustelijoiden keskellä

"sangría! sangría fresca! fresca!"

Huoh. No mutta kai tässä mestassa sentään jotain nähtävää on? Linna ja katedraali. Valitsin linnan. Junamatkalla näin useammankin vastaavan vuoren päälle rakennetun linnakkeen ja olin just se turisti, joka otti junan ikkunan läpi kuvia :D Osoittautui kuitenkin, että linna on kaikessa massiivisuudessaan hienompi alhaalta kuin ylhäällä paikanpäällä, mutta tykkäsin silti! Ajattelin aluksi mennä hissillä ja säästää jalkoja, mutta pihipage iski, sillä 2,70€ hissilipusta oli liikaa mulle. Sitäpaitsi kaikki muut jonossa oli +65v ja päätin antaa itsellekin luvan ostaa lipun huipulle vasta sen ikäisenä. Siispä pienen harhailun jälkeen löysin aivan random-reitin ylös, mutta se olikin parasta koko reissussa!

Kauneinta Alicantea. Taidan mennä huomenna uudestaan tallustelemaan tonne valkoisten talojen ja sinisten ikkunanpielien (vai mitkä ne on?) lomaan.

Hieman epäröin mitä noiden rappusten päästä löytyy vai löytyykö mitään. Löytyi sisäänkäynti puistoon, josta pääsi kätevästi jatkamaan kohti sitä linnaa! Parasta oli, että sain aivan rauhassa tallustella siellä, sillä reitti ei ilmeisesti ole yleisesti turistien suosiossa. Ihan hyvä vaan, sillä noilla valkoisten talojen asukkailla vois hieman mennä hermo.

Muut turistit löytyivät kuitenkin sieltä huipulta :D Yllätyin myös, että linnaan ei ollutkaan sisäänpääsymaksua niinkuin olin netistä ymmärtänyt. Ilmeisesti vain vaihtuva näyttely maksaa ja minä yllättäen passasin sen. Aika mageet maisematkin tuolta huipulta oli! Lisäksi ihmiset oli jotenkin tosi iloisella tuulella (helpottuneita, kun pääsivät vihdoin huipulle?) ja se tarttui muhunkin! Tai olin mä ihan hyvällä tuulella jo valmiiksi, mut alkoi entistä enemmän hymyilyttää.

Alaspäin tulinkin sit eri reittiä ja huhheijaa onneksi en löytänyt sitä menomatkalla. Melkosen puuskuttavaa jengiä tuli vastaan, sillä kuja ei ollut mitenkään loiva ja etenkin alkumatkasta olisi ollut melkosen hapottavia rappusia. Paluumatkalle se oli oikeen jepa vaihtoehto, sillä se johti niin lähelle "kotia" kuin mahdollista! Eikun lähikaupasta rasiallinen melonia mukaan ja nauttimaan loppuillasta Sykkeen parissa ja valmistautumaan seuraavaan päivään :)